maanantai 2. lokakuuta 2017

Syyskuun kirjat


Syyskuu meni silmiä räpäyttäen ohi, juurihan minä vasta palasin opintojen pariin ja nyt ne ovat olleet jo kuukauden päivät täydessä vauhdissa. Kalenterini mukaan minulla ei ollut lähes lainkaan vapaata koko kuukauden aikana, mutta silti olen kerennyt lukeakin ihan hyvin. Kirjojen pariin on ollut ihana iltaisin rauhoittua ja saada ajatukset muualle kiireisten päivien jälkeen. Olen yrittänyt lukea edes vähän joka päivä, mutta en ole ihan siihen pystynyt. En kuitenkaan halua tehdä lukemisesta pakkopullaa, sillä silloin koko hommasta menisi into. Usein kuitenkin aloittaminen tuntuu vaikealta, mutta lopulta kirjan pariin rauhoittuminen tekee todella hyvää. Siispä seuraavana syyskuussa luettua.

SYYSKUUSSA LUETUT:
1. Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (postaus tulossa)
6. Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 - Kirja viisi: Virus (postaus tulossa)

Tämän kuukauden teema oli selvästi Kepler62! Sarjan kaksi ensimmäistä osaa luin noin vuosi sitten ja nyt sen seuraavat osat veivät taas aivan mukanaan. En malta odottaa, että pääsen lukemaan sarjan kuudennen ja viimeisen osan. Keplerin lisäksi pääsin myös syksyn uutuuskirjojen pariin peräti kahden kirjan verran. Molempien lukemisesta nautin, joten hyvin olen osannut valita uutuuksista niitä itselleni sopivia. Muutenkin syyskuussa lukemani kirjat olivat kaikki oikein onnistuneita valintoja. Olen varmaankin kehittynyt jo pikkuhiljaa tuntemaan omaa kirjamakuani ja huonoja valintoja tulee tehtyä entistä harvemmin. Toisaalta välillä saisi kyllä haastaa itseään myös hieman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sivuja syyskuussa kertyi 1376, joista toki Keplerien myötä suuri osa kuvitettua kirjaa.

Lokakuussa edessä on vuoden ensimmäiset tentit, katsotaan kuinka paljon saan luettua muutakin kirjallisuutta tenttikirjojen lisäksi. Tavoitteena saada ainakin jo aloitettu Kauneus on kirous loppuun. 

perjantai 29. syyskuuta 2017

Mikko Aaltonen: JHT - Musta Lammas

Mikko Aaltonen: JHT - Musta Lammas
Otava 2016
15h 31min (äänikirja, lukija Paavo Kerosuo)

Voihan Cheek ja Musta Lammas. Tässä on kirja, jota minun ei pitänyt ikinä lukea tai tässä tapauksessa kuunnella, mutta jokin sai minut tarttumaan tähän ja valitsemaan sen kuunneltavaksi. Ja onneksi valitsin, sillä tämä teos toden totta yllätti ja pelkästään positiivisesti. Joskin pienoisen pettymyksen toi se, että näytettä kuunnellessani lukijana toimi Jare itse, mutta oikeasti lukijana toimikin sitten Paavo Kerosuo. Ei sillä, että hän olisi ollut huono lukija, mutta olisihan se ollut ihan eri kuunnella tätä kirjaa itsensä kirjan keskiössä olevan Jaren lukemana.

Kirjan aihe tuskin kaipaa sen kummempia esittelyjä. Kyseessä on siis Chrekin eli Jare Henrik Tiihosen elämäkerta lapsuudesta aina viimevuosiin asti. Lapsuus ja nuoruus sekä Cheekin uran alkuvaiheet saavat kirjassa selvästi isomman roolin, mikä ei ainakaan minusta ollut lainkaan huono juttu. Kirja lupaa kertoa kaunistelematta Jaren tarinan nuoresta lahtelaispojasta koko Suomen tuntemaksi tähdeksi ja sen lupauksen kirja kyllä lunastaakin. Itselleni tuli todella paljon uutta tietoa Jaresta, joskaan en hänestä juurikaan uutisotsikkoja enempää ennen tätä kirjaa tiennyt. Jaren itsensä lisäksi kirjassa pääsevät ääneen myös monet läheiset tai jollakin lailla hänen uraansa vaikuttaneet henkilöt. Se oli ehdottomasti hyvä valinta, sillä oli mielenkiintoista saada vähän toisenlaistakin näkökulmaa tapahtumiin.

"Jouduin kertomaan paljon asioita, joista en ole ylpeä. Asioita, jotka saavat minut näyttämään kusipäältä. Asioita, jotka saattavat kääntää monen diggarin kelkan suhteessa Cheekiin. Mutta totuus on vaputtava. Ei tarvitse olla parempi kun oikeasti on."

Oma suhteeni Cheekiin on ehkä hieman ristiriitainen. Kuuntelin hänen musiikkiaan joskus nuorempana hänen uransa alkupuolella. Oikeastaan pikaisen laskutoimituksen jälkeen tajusin olleeni silloin noin. 9-10 vuotias, eli todella nuori vielä. Apua, mitä musiikkia olenkaan silloin kuunnellut. Tämän historian vuoksi kirjan parasta antia olikin noille ajoille liittyvät tarinat, joita oli oikein mukavasti. Oli mielenkiintoista kuulla taustoja sellaisille biiseille, joita on itsekin kuunnellut. Myönnän myös ihan muutaman kerran tätä kirjaa kuunnellessani palanneeni Cheekin biisien pariin. Esimerkiksi Raplaulajan vapaapäivä, Avaimet mun kiesiin ja Tuhlaajapoika ovat soineet spotifysta vähän turhankin useasti. Melko nostalgiset fiilikset näistä biiseistä on tullut ja siksi niihin onkin ollut hauska palata vuosien jälkeen.

Kasvaessani Cheekin musiikkikin jäi taustalle satunnaisia auton radioista soineita biisejä lukuunottamatta. Cheek on mielestäni ollut myös jotenkin vastenmielinen henkilö ja suoraan sanottuna oma kuvani hänestä on ollut kovin itsekeskeinen ja ylimielinen, enkä ole hänestä viime vuosina kovinkaan paljon pitänyt. Jollakin tavalla tämä kirja onnistui kuitenkin hieman kääntämään päätäni, vaikka en vieläkään voi faniksi tunnustautua. Kirja kuitenkin avasi sitä, mitä vaatii saavuttaa noin huikeita asioita, joita Jare on saavuttanut ja luonnollisesti silloin vaaditaan itsekeskeisyyttäkin. Helpolla menestys ei kuitenkaan ole tullut ja senkin sai tämän kirjan kautta huomata.

Veikkaan etten olisi tätä kirjaa ikinä tullut lukeneeksi, mutta näin kuunnelleen reilu 15 tuntiakin meni yllättävän nopeasti. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, kuinka äänikirjoilla olen saanut laajennettua kirjavalikoimaani entisestään. Peukut siis myös äänikirjoille.

★★★★

maanantai 25. syyskuuta 2017

Syyskuun superlukumaraton // koostepostaus

Syyskuun superlukumaraton on nyt takana päin ja vihdoin koulupäivän jälkeen kerkeän naputtelemaan koosteenkin siitä. Olen tyytyväinen, että osallistuin kaikista kiireistä huolimatta, vaikka lukusaldo jäikin melko onnettomaksi. Kuten jo päivittyvään postaukseen kirjoittelinkin, tuskin olisin lukenut lainkaan ilman tätä maratonia, joten siihen nähden saavutus on todella hyvä.

Sivumäärän laskemista pohdin tässä maratonin yhteydessä vertaillen tulostani ensimmäiseen lukumaratoniini heinäkuussa. Silloin luin mielestäni paljon enemmän, mutta sivumäärä ei kuitenkaan ollut kuin muutama kymmenen sivua enemmän kuin nyt. Kovin paljon onkin vaikutusta sillä, millaista kirjallisuutta lukee. On ihan loogista, että kirjassa, jossa on paljon kuvia ja suurempaa tekstiä etenee aivan eri vauhtia kuin pelkkää tiivistä tekstiä sisältävässä kirjassa. Sivuja on toki ihan hauska laskea, mutta kaikilla tavoilla nekään eivät ole ihan paras mittari.

YHTEENVETO:
Eka Kurniawan: Kauneus on kirous (osittain 81s.)
Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 kirja viisi: Virus (189s.)

Luettuja sivuja yhteensä: 270

Saa nähdä kerkeänkö lokakuun maratoniin osallistua. Olen sen viikonlopun reissussa ja riippuu pitkälti sunnuntain paluuajasta, kerkeänkö lukuhommiin. Onneksi näitä on tulossa vielä lisää, niin ei haittaa, vaikka joku jäisikin väliin. Viimeistään sitten joulukuun viikon pituisella maratonilla olen taas mukana. En malta odottaa joululomaa ja sitä, kun on vapaata kaikista velvollisuuksista. Silloin tietää taas lukemisellekin löytyvän aikaa!

Kiitos vielä Lotalle ja Hennalle tästä superlukumaraton ideasta ja niiden järjestelystä! Oli kiva osallistua tähän ensimmäiseen maratoniin!

lauantai 23. syyskuuta 2017

Syyskuun superlukumaraton // päivittyvä postaus

Syksyn lukumaratonit on polkaistu käyntiin ja minäkin olen päättänyt osallistua. Harmittaa jo nyt, että tiedän lukemiselle jäävän alkuperäistä suunnitelmaa reilusti vähemmän aikaa. Tämän päivän yllättävien menojen takia suuri osa viikonlopun koulujutuista täytyy tehdä vielä huomenna ja ne syövät ikäväkseni aikaa lukemiselta. Ei tarvitse varmaan edes kertoa maratoonaisinko mieluummin kunnolla sen sijaan, että tekisin kouluhommia, mutta velvollisuudet on kuitenkin hoidettava. Teen kuitenkin parhaani ja luen sen verran, mitä kiireiltä kerkeän. Tätä ensimmäistä maratonia emännöi Henna Carry on reading -blogista, siellä kerkeät vielä ilmoittaua mukaankin!

Suunnitelmani on lukea eteenpäin aloittamaani Eka Kurniawan Kauneus on kirous -kirjaa, mutta mikäli kaipaan väliin vaihtelua olen varannut seuraksi myös viidennen Keplerin ja Janssonin novelleja. Ja jos suunnitelmat täysin muuttuvat, löytyy omastakin hyllystä lukemattomia teoksia.


Lauantai 23.9.2017 klo. 21.32 Aloittamisen aika! Tässä iltapalan seurana aloitan siis Kurniawanin kirjalla. En ole sitä vielä kovinkaan paljoa kerennyt lukemaan, mutta toistaiseksi kirja on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta. Toivotaan, että hyvä linja jatkuu, jotta jaksan hetken tässä illalla vielä lukeakin. Pitkä päivä painaa ja alkaa jo hieman väsyttämäänkin. Haluan kuitenkin aloittaa jo lauantain puolella, sillä maanantaina lukuaikaa ei taida olla sitäkään vähää mitä tässä illalla jaksan lukea.

Sunnuntai 24.9.2017 klo. 8.42 Illalla lukeminen ei sujunut ja sainkin luettua vain 21 sivua. Tuntui ettei ajatus pysynyt enää tarinan mukana, joten en edes yrittänyt sen enempää. Nyt aamulla aloitin lukemaan Kepler62:ta. Se eteni sarjalle tyypilliseen tapaan sujuvasti ja olenkin jo sivulla 68.

Luettuja sivuja: 89

Sunnuntai 24.9.2017 klo. 17.45 Varsinainen lukumaraton, kun olen tehnyt ihan kaikkea muuta kuin lukenut. Lähdin ulos nauttimaan ihanasta syyssäästä kavereiden kanssa ja päädyttiin sen jälkeen vielä myöhäiselle lounaalle. Nämä kelit ovat kuitenkin niin harvinaisuus, että pitää siitäkin kaikki ilo ottaa irti. Koulujuttuja olen myös jonkun verran tehnyt ja niiden pariin palaan vielä hetkeksi ennen kuin omistan loppuillan lukemiselle. Olen kuitenkin saanut jo Keplerin luettua, oli taas sen verran jännittävää menoa, etten malttanut lopettaa kesken. Vielä kun jaksaisi odottaa kuudennen ja viimeisen osan ilmestymistä. Tästä sitten lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Luettuja sivuja yhteensä: 210

Sunnuntai 24.9.2017 klo. 21.34 Maraton on tullut osaltani juuri päätökseen. Luin illasta vielä hetken aikaa Kurniawanin kirjaa ja nyt taas nautin sen lukemisesta, kun jaksoin keskittyä edellistä iltaa paremmin. Pääsin kirjassa sivulle 108 asti eli yhteensä tuota kirjaa tuli luettua 81 sivua. Oma lukutahtini ei muutenkaan päätä huimaa, mutta silti tuo kirja tuntuu vielä hieman normaalia hitaammalta lukea. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lukusaldooni vaikkei se mikään kummoinen olekaan. Kun kuitenkin ottaa huomioon, mitä kaikkea muutakin puuhailin, on määrä ihan hyvä. Ilman maratonia en olisi varmaan saanut luettua tänä viikonloppuna sivuakaan. Onneksi siis osallistuin!

Luettuja sivuja yhteensä: 270

perjantai 22. syyskuuta 2017

Kepler 62 - kirjat kolme ja neljä

Päätin niputtaa nämä kaksi kirjaa samaan postaukseen, kun ne nyt sattuvat samaa sarjaa edustamaan ja muutenkin julkaisua odottavien kirjapostausten määrä on turhan pitkä. Ensimmäistä kertaa myös harmittelin etten ole perustanut kirjablogia jo aiemmin, sillä olisi ollut mukava muistella sarjan kahta ensimmäistä kirjaa ja palata niiden tunnelmiin ennen näiden lukemista. Olin ne kuitenkin lukenut jo ennen blogiaikaa ja siksi ainoat muistiinpanoni kirjoista olivat goodreadsin tähdet. Ne eivät yksinään kovinkaan paljoa kuitenkaan kerro. Hyvin kyllä mieleen palautui aiempia tapahtumia, mutta varsinkin kolmannen kirjan alussa olin hetken aikaa hieman pihalla siitä, että missä nyt mentiinkään.

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 - Kirja kolme: matka
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Wsoy 2016
155s.

Kirjassa Kepler 62:lle valitut lapset valmistautuvat matkantekoon. Harjoitukset on nyt suoritettu ja on aika siirtyä ohi hurraavan ihmisjoukon kohti sukkulaa, joka kuljettaa heidät avaruusasemalle, josta matka jatkuu pian kolmessa tähtipurjehtijassa kohti Kepleriä. Matkan on tarkoitus kestää satoja vuosia ja matkustajat vaivutetaan sen ajaksi hyperuneen pieniin kapseleihin. Samalla heidän ikääntymisensä pysähtyy. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan ja Ari herääkin kesken lennon. Edessä on haaste, joka täytyy läpäistä, mikäli tähtipurjehtijat haluavat jatkaa matkaansa.

Toiset ovat ymmärtääkseni pitäneet kirjaa jonkinlaisena täyteosana tässä kuuden kirjan sarjassa, mutta ei minusta siltä tuntunut. Tietenkin edellisten osien lukemisesta on jo aikaa, eikä vertailukohtia aivan sillä tavalla ole saatavilla. Voi olla, että paluu Keplerin maailmaan pitkästä aikaa sai minut sivuuttamaan osan tällaisesta fiiliksestä. Matkaa oli mielenkiintoista seurata ja jännitystäkin oli oikein sopivasti tarjolla. Kirjaa ei malta laskea käsistään, kun haluaa vain  tietää miten matkalaisten käy. Ja ehdottomasti kehunsa on ansainnut myös Pasi Pitkäsen kuvitus, se tuo ihan oman lisänsä tähän koko sarjaan!

Oikeastaan kirja oli minusta aika huippu loppuun asti, mutta jos olisin saanut päättää, niin olisin muuttanut aivain viimeisiä lauseita. Mielestäni kaikkiin kirjasarjoihin ei tarvitse iskeä tuollaisia romanttisia piirteitä ja tämäkin tarina olisi pärjännyt aivan hyvin ilman niitä. Ehkä tämä houkuttelee hieman erilaisia lukijoita pysymään sarjan parissa, mutta kun siitä aiheesta on kirjoituttu ja tullaan varmasti tulevaisuudessakin kirjoittamaan ihan riittämiin. No katsotaan mihin tilanne etenee ja muuttuuko mielipiteeni vielä.

★★★

Bjørn Sortland & Timo Parvela: Kepler62 - Kirja neljä: pioneerit
Alkuteos: Kepler 62 - Pionerer, Suom. Outi Menna
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Wsoy 2016
133s.

Neljäs kirja jatkaa siitä mihin edellisessä jäätiin. Matka on takanapäin ja siitä selvinneet saapuvat ensimmäisinä ihmisinä maailmassa uudelle planeetalle Kepler62e:lle. Planeetta muistuttaa pitkälti tuttua maapalloamme, joskin hieman eriskummallisiin olioihin valloittajat törmäävät. Jo heti alkuun täytyy punnita, ketkä ovat vihollisia ja keihin voi luottaa. Samaan aikaan vaarallinen virus alkaa levitä ja pelastumiskeinoa sen varalle täytyy etsiä.

Tänä kirja tuntui itselleni enemmän täyteosalta kuin edellinen, mutta oli tässäkin tapahtumaa ja jännitystä ihan mukavasti tarjolla. Tuntui, että kaikki lähti heti ihmeellisen sujuvasti liikkeelle uudella planeetalla, mutta toisaalta ei reiluun sataan sivuun ihan hirveän paljon tapahtumaa saa mahtumaan. Ja toisaalta onhan se lasten- ja nuortenkirjoissa ymmärrettävääkin, että joissain kohdissa täytyy hieman oikaista. Ja yksi tylsä homma lisää oli se rakkaushomma, joka jatkui edellisestä kirjasta. En edes kommentoi aihetta sen enempää.

Pienistä epäkohdista huolimatta on Kepler ollut tähän mennessä ihan loistava lasten- ja nuortenkirjasarja. Viides osa odottelee jo lukemista ja kuudenteenkin klikkasin itseni jo kirjaston varausjonoon, jotta pääsen senkin lukemaan kunhan kirja ilmestyy ja ne kymmenet ihmiset jonossa ennen minua saavat kirjan luettua. En kyllä ihmettele lainkaan sarjan saamaa suosiota!

★★★